Poro muotiin –hanke avasi tiistaina 18.5. yhdessä Siidan kanssa järjestämänsä näyttelyn nimeltään PoroFashion. Näyttely on hankkeen Milanonmatkalla saadun idean mukaan muotikadun hahmoon rakennettu; kadun nimeksi tuli Via della Moda in Renna. Porolle omistetulla muotikadulla on tarjolla innovatiivista designia, jonka lähtökohtana ovat erilaiset porosta saadut raaka-aineet. Kadun näyteikkunoissa porotuotteiden status nousee symbolisesti maailman halutuimpien merkkitavaroiden rinnalle.



Avajaispäivänä näyttelytilan catwalkilla nähtiin muotinäytös: upeita poroasuja kauniiden ja rohkeiden mallien yllä. Huippumallit löytyivät Saamelaisalueen koulutuskeskuksen opiskelijoista sekä Inarin omista tytöistä. Parturi-kampaamo Hiusjuutuan Minnan ja Mimmin käsittelyssä malleista sukeutui ammattilaisia, ja näytöksen taso kohosi hyvinkin Milanon rinnalle. Avajaispäivänä muotinäytöksestä kuvattu materiaali editoidaan filmiksi, joka tulee pyörimään näyttelyssä non-stoppina.





Poro muotiin –hanke kiittää näytöksestä malleja: Sunnaa, Vilmaa, Siviä, Paulaa, Villeä ja Mariaa, pukijoita Maaritia ja Sandraa, kampaajia Minnaa ja Mimmiä sekä avustajia Neetaa ja Ritvaa! He kaikki tekivät paljon työtä, ja vapaaehtoisesti! Kiitämme myös muita taustalla ankaraa työtä tehneitä, Siidan ja SAKK:n henkilökuntaa ja opiskelijoita, artesaani-Kikkaa, kuvaaja-Ullaa, arkkitehti-Hannua, amanuenssi-Arjaa, hitsari-Leota, Marjo-Riittaa, Oulaa, Mikaa, Pasia, Merjaa,… Kaikkien heidän ansiostaan näyttely on nyt sekä upea esteettinen kokemus että aihe olla ylpeä kulttuuristamme ja porosta. PoroFashion –näyttelyä kannattaa tulla kauempaakin katsomaan!







Näyttelyn tuotteet on koottu Poro muotiin –hankkeen työpajoista, Poro IN! –kilpailusta sekä hankkeessa mukana olevilta käsityöläisiltä, ja näyttely on esillä Siidassa 19.9. saakka. Toiveenamme on, että kesäkaudella Siidassa vierailevat viehtyisivät poromuodista niin, että tuotteiden kysyntä kasvaisi, käsityöläiset pääsisivät ansaitsemaan töillään ja että poromuodin kehittäminen jatkuisi edelleen.

Minkälaista poromuotia sinä haluaisit?

Teksti Virpi Jääskö, kuvat Ulla Isotalo

Poro muotiin –hankkeen 20 hengen ryhmä lensi Alppien yli Milanoon kenkä-,
laukku- ja nahka-alan messuille. Matkan tavoitteena oli tutustua maailman
muotihuippujen tuotoksiin ja saada sitä kautta uusia tuulia omiin töihin.

Messut pidettiin yhteensä kuudessa valtavan kokoisessa hallissa Rho Peron messualueella. Messut
eivät olleet tavallisten ihmisten myyntimessut, vaan tavaratalojen ja muotiliikkeiden sisäänostajille
tarkoitetut, kevään ja kesän 2010 mallistoja esittelevät messut. Siksi erityisesti kenkämessuilla
useimmat osastot olivat melkein suljettuja, sisään haluttiin päästää vain ostajia eikä esim.
teollisuusvakoilijoita. Samasta syystä kuvaaminen messuilla oli kiellettyä. Näimme tästä huolimatta
tuhansittain kenkiä ja laukkuja, eri eläinten turkiksia sekä nahka- ja turkisvaatteita.

Tulikuumaa muotia
Tämän kauden kuumimmat muotituotteet löytyivät Milanon ostoskaduilta; Gallerie Vittorio
Emanuelesta, kalliiden muotikatujen ”kultaisesta neliöstä” sekä muilta keskustan kaduilta. Siellä
kauppojaan pitävät esim. Prada, Hermes, Louis Vuitton ja ”Milanon kuningas” Giorgio Armani.
Niitä katuja kävellessä räpsähtelivät myös kamerat. Jonkin verran tehtiin ostoksia, mutta paljon
enemmän vain huokailtiin vaatteiden ja asusteiden kauneutta ja mielikuvituksellista designia. Jos
tiedettiin jo lähtiessä että muotisuunnittelussa vain taivas on rajana, niin Milanossa se näyttäytyi
konkreettisesti. Mikään ei ole liikaa eikä mahdotonta! Turhaa oli kyllä etsiä messuilta tai keskustan
kenkäliikkeistä järkeviä nahkaisia kävelykenkiä naisille. Tarjolla oli vain sandaaleita, avokkaita ja
erilaisia saappaita, joissa melkein kaikissa oli jopa toistakymmensenttiset korot. Eivät kovin
käytännöllisiä meidän palkisille.

Ryhmämme vietti Milanossa 15.-19.9. välisen ajan, kolme kokonaista päivää perillä plus
matkapäivät. Paikallisoppaana meillä oli Rovaniemeltä kotoisin oleva Hanna Rantanen, 26. Hanna
on asunut Milanossa noin vuoden ja puhuu sujuvaa italiaa, joten hänen avullaan pääsimme
tutustumaan syvemmälle milanolaiseen mielenlaatuun ja kulttuuriin, puhumattakaan neuvoista
kaikenmaailman lippuautomaateilla.

Hannan mukaan ulkonäkö on milanolaisille tärkeää, jopa pakkomielteeksi asti. Sen voi uskoa kun
katseli hyvin pukeutuneita naisia, lapsia – ja miehiä! Emme nähneet yhtään tuulipukua emmekä
juuri lenkkareitakaan, paitsi omalla porukallamme. Toisaalta kuljimmekin paikoissa joissa
todennäköisimmin näkee muotia seuraavia ihmisiä: muotimessuilla ja muotikaupungin keskustassa.

Aperitivot ja Duomo
Toinen milanolainen tapa, johon Hanna meitä perehdytti, oli aperitivokulttuuri. Kun nuoret
(perheettömät) naiset ja miehet lähtevät töistä viiden-seitsemän aikoihin illalla (!), he menevät
tiettyihin ravintoloihin juomaan yhden drinkin ja syömään sen kyytipoikana buffetpöydästä
kaikenlaista pientä suolaista pasta- ja pizzapaloista juustoihin ja kasviksiin. Yhden 7-9 euroa
maksavan drinkin hinnalla saa syödä vatsansa täyteen italialaista hyvää!

Tätä kokeilimme kahtena iltana, toisen kerran kanaalille parkkeeratussa proomuravintolassa.
Milanoon rakennettiin kanaaleja tuomiokirkon rakennustarpeiden kuljetusta varten, ja muutamia
kanaaleja on vieläkin jäljellä tuolta 500 vuotta kestäneeltä rakennusajalta. Eikä rakentaminen toki
ole loppunut vieläkään, Duomoa restauroidaan koko ajan joltakin laidalta. Kävimme 40 000 henkeä
vetävässä kirkossa ihastelemassa sekä sisätiloja että näkymiä katolta, jonne pääsi joko portaita tai
hissiä käyttäen. Hissikyyti maksoi pääsylippuun puolet lisää, joten itse valitsin portaat, joissa piti
oleman 250 askelmaa. Ylöspäin mennessä kaduin pihiyttäni, kun melkein umpinainen portaikko sai
aikaan ahtaan paikan kammon, jonka hysteriaksi ryöpsähtämisen estämiseksi jouduin käyttämään
hyvänlaisen osan kaikesta itsehillinnästäni. Vastaavaa en ole kokenut kuin lapsena lumiluolissa
jonossa kontatessa.

Paljon jäi Milanosta näkemättä, mutta ryhmämme palasi kotiin pää täynnä uusia kokemuksia ja
kuvia, joista ammennetaan varmasti pitkään. Muistin tueksi tarinaa kertovat myös kymmenet
kameran kuvat. Oli hienoa käydä tuulettamassa ajatuksiaan ja näkemässä ennennäkemätöntä, mutta
hyvä oli myös palata kotiin. Lentokoneesta metsät ja Ivalojoki Euroopan tilkkutäkin sijaan olivat
sielua tyynnyttävä näky. Kiitokset hauskasta reissusta koko ryhmälle sekä EU:lle, joka osallistui
viulujen maksamiseen!

Virpi Jääskö
Poro muotiin –hankkeen vetäjä

Kuvia:

Kenkiä Pradan näyteikkunassa Galleria Vittorio Emanuelessa

Matkalaiset messualueen ulkopuolella

Muotiuutuuksia Milanon ostoskaduilta

Kuvat: Virpi Jääskö

Saamelaisalueen koulutuskeskuksen ”Arktinen poro” – hanke järjesti 21.3.2009 Hetan Marjanpäivien yhteydessä kansainvälisen seminaarin ”Poroelinkeino yhdistävänä tekijänä pohjoisten kansojen keskuudessa”. Hotelli Hetan auditoriossa kokoontuneessa seminaarissa käsiteltiin poroelinkeinoa ja pohjoisten alkuperäiskansojen muita perinteisiä elinkeinoja ja näihin liittyviä kulttuureja sekä niiden kehittämismahdollisuuksia koko pohjoisella alueella.

Seminaarissa oli puhujina Saamelaisalueen koulutuskeskuksen rehtorin ja hanketyöntekijöiden lisäksiporotalousasiantuntijoita, poroelinkeinoon liittyviä yritysedustajia, saamelaisjärjestöjen ja muiden alkuperäiskansajärjestöjen edustajia, pohjoisten alkuperäiskansojen instituuttien edustajia, pohjoisten oppilaitosten rehtoreita ja muita työntekijöitä. Alueellisesti olivat edustettuina Suomi, Venäjä ja Ruotsi.Kaukaisin kutsuvieras, rehtori Vitali Tyrilgin, saapui Sahan tasavallan (Jakutia) pohjoisosasta,Tšerskistä, jossa toimii Pohjoisten kansojen kollege. Lapin kansa ja Pohjolan sanomat sekä Ylen Sámi Radio uutisoivat seminaarista. Tilaisuus oli kaikille avoin.

Seminaarissa ja sitä seuranneessa BEBO-järjestön (Porotalouden yhteisjärjestö) kokouksessa ideoitiin
konkreettisia askelia pohjoisten alkuperäiskansojen elinkeinojen ja kulttuurin elvyttämiseksi ja edelleenkehittämiseksi erilaisten yhteishankkeiden, koulutusyhteistyön ja opiskelija- ja asiantuntijavaihdon avulla.